Voima.

Istun junassa.
Ahdistaa, tai ei oikeastaan.
Ei eilenkään,
vähän vain.

Kokeilin elämää,
sellaista hyvää.
Yhden päivän.
Se oli kivaa.

Mutta minua pelottaa.
En uskalla.
Mutta haluan.
Ja kai minun on pakkokin.

Etsin voimaa,
sitä auttavaa.
Se on minussa,
niin sanotaan.

Aika parantaa haavat.
Niin kai.
Mutta entä jos repii arvet aina uudestaan?