Poika on tullut kotiin.

Tai tyttö.
Asennetta nainen!
Perkele, luovuttaminen ei vaan sovi kuvaan.
27.8

Voima.

Istun junassa.
Ahdistaa, tai ei oikeastaan.
Ei eilenkään,
vähän vain.

Kokeilin elämää,
sellaista hyvää.
Yhden päivän.
Se oli kivaa.

Mutta minua pelottaa.
En uskalla.
Mutta haluan.
Ja kai minun on pakkokin.

Etsin voimaa,
sitä auttavaa.
Se on minussa,
niin sanotaan.

Aika parantaa haavat.
Niin kai.
Mutta entä jos repii arvet aina uudestaan?

Kaunista ja kauheaa.

Entä jos ei jaksa enää kiinnostaa?
Entä jos ei jaksa enää olla kiltti?
Ei jaksa miellyttää.

Minä tahdon kerrankin tehdä niinkuin ei ole parasta.
Tahdon saada muut hulluiksi.
Minua ei kiinnosta.

Onko pakko elää oikein?
Mikä on väärin?
Rajoja voi rikkoa monella tavalla.

Kenen kantti pettää ensimmäisenä?
Kuka ei kestä?
Minä en ainakaan luovuta.

Reilu on samalla epäreilu.
Rehellinen epärehellinen.
Minä olen vihainen.

Minä

Blogin aloittaminen on tuntunut aina ihanalta ajatukselta. Olen haaveillut kirjoittamisesta asioista maan ja taivaan välillä. Haluan luoda tekstiä, jota muutkin ihmiset tahtovat seurata, koskien minulle rakkaita asioita. Unelmani edessä on ollut vain yksi mutta.
En ole Ymmärtänyt bloggailunkin vaativan edes jonkinnäköistä sitoutumista ja suunnittelua. Siksi olenkin eilisyötä myöten miettinyt, mitä haluan kirjoittaa ja miksi. Tulin tulokseen, että tässä blogissani käsittelen elämääni, tyyliäni, harrastuksiani, lähes ylipääsemääni syömishäiriötä ja yhteiskunnallisia asioita.
Toivottavasti edes joku nappaa!


Minä


Elieli, kuka täällä siis kirjoittaa. Olen 16-vuotias pikkuruinen tyttönen, joka asuilee pienenpienellä kylänpahaisella, ja on tuomittu jatkamaan elämäänsä siellä vielä ainakin kolmen lukiovuoden ajan. Enemmän kerron kyllä itsestäni, kunhan saan potkaistua tämän projektin kunnolla käyntiin!


Muoti&Maaseutu


Hienoille kaupunkilaisille saattaa mieleen nousta epäilys, voiko täälläpäin muodista edes kiinnostua. Eivätkö kaikki kuljekaan jätesäkeissä tai tynnyri yllään? Valitettavasti jo näin heti aluksi voin paljastaa sen verran, että en ole nähnyt yhdenkään ihmisen kävelevän tynnyri suojanaan.. Blogitekstien edetessä olen suunnitelut tuovani maaseudun ihmisten tyyliä esille hieman enemmänkin pienillä haastatteluilla.


Oma tyyli


Omaan pukeutumiseeni yhdistelen otteita nykytrendeistä, mutta vaatetukseni pohja on hyvin tyttömäinen, välillä jopa klassinen. värimakuni vaihtelee vuodenaikojen mukaan, tällä hetkellä yritän kouluttaa musta-valko-harmaa-aivosolujani ottamaan mukaan jonkinnäköistä väripilkkua. Saa nähdä miten onnistun!

Syömishäiriö

Heti näin alkuun voin myöntää sen, että olen sairastanut, tällä hetkellä parantumassa anoreksiasta. Saatan käsitellä sairauttani joissakin teksteissäni, mutta olen uhrannut sille jo lähestulkoon kolme vuotta elämästäni, joten kaikkialle sen ei tarvitse päästä!

Yhteiskunta

Olen uutishullu, joka päivä on nähtävä vähintään yhdet uutiset. Kavereideni mielestä tämä on hiukkasen outoa, mutta tunnen kerta kaikkiaan suurta mielenkiintoa ja innostusta maailman tapahtumia kohtaan. Uskon käsitteleväni myös niitä blogissani.

Jospa tässä olisi potkua aloitukseen, ensi tekstini tuleekin keskittymään johonkin mainitsemistani aiheista. Innolla jäädään odottelemaan, mihin ;)

Kuviapas

Minäpä minä

Hihi

Apinalapsi

-Laura-